13.9.2014

PELLON LAIDALLA












Tervetuloa Ketolaan.

Voitteko kuvitella, että lapsena en olisi millään halunnut lähteä tähän paikkaan, mökillemme Ketolaan. Silloin paikan nimellä oli pahaenteinen kaiku, sillä tiesihän se meille lapsille vain työtä. Joko siellä joutui keräämään perunoita, jos ei perunoita, niin maahan pudonneita oksia, nauloja, tai lasinsiruja ja tiiliä, mitä nyt isä sattui keksimään. Mutta kaikista pahinta teini-iän kynnyksellä olevalle oli, että siellä piti vain olla. Mikä vääryys viettää viikonloppua ilman televisiota, tai kavereita ja kaiken lisäksi kestää isoveljen kiusaamista, sekä pikkusisarten jatkuvia vaatimuksia, milloin pelataan jätkänsakkia, kymmentä tikkua laudalla tai nurkkajussia.

Onneksi lapsuusvuosien työleiri on muuttunut tämän päivän lomaparatiisiksi ja vasta nyt alan arvostaa Ketolaa ihan eri tavalla. Kävimme vastikään pojan kanssa ajelulla mökillä, tyttären nukkuessa päiväuniaan autossa. Kaikki oli niin pysähtynyttä ja hiljaista, että annoin kameran tallentaa loppukesän tunnelmaa. 

Kaikki rakennukset ovat isäni rakentamia ja vanhat ladot on siirretty paikalle jälkikäteen. Äitini on luonut upean puutarhanhoitopisteen ladon taakse ja etupihalle on istutettu omenapuita, ruusu- ja viinimarjapensaita. Pihalta on karsittu paljon ja ilmettä on siistitty hiljakseen. Nostan hattua vanhemmilleni, jotka ovat hoitaneet rakkaudella tätä pellon laidalla olevaa tilaa. Olen onnellinen, että pala lapsuuttani on tallella ja voin nyt näyttää omille lapsilleni ne parhaimmat kiipeilypaikat, paistaa makkaraa nuotiolla, loikoilla rennosti riippukeinussa, syödä marjoja suoraan pensaasta ja tehdä niitä asioita, jotka ovat tehneet minun lapsuudestani onnellisen. Oikeastaan, se jokakeväinen perunanistuttaminenkin alkaa tuntua mukavalta muistolta. Välillä ihan kaipaa hetkeä, jolloin sai istua huolettomana traktorin perässä ja tiputella itupottua istutuskoneen naksahdellessa tasaiseen tahtiin aurinkoisessa kevätsäässä. Äidille vielä viestinä, että odotan innolla milloin haaveesi lampaista tai kanoista totetutuu, sillä siitä on puhuttu jo niin monta vuotta.


PS. Mieheni joskus tokaisi, että nainen voi lähteä pois Kiuruvedeltä, mutta Kiuruvesi ei lähde naisesta pois ilveelläkään. Tämä on niin totta.



Pin It!

2 kommenttia:

  1. On kaunista! Ja tästä syystä Kiuruvesi ei lähde pois tästäkään naisesta. Ei sitten ilveelläkään. :) t. Johanna

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...